Normaalilla iholla on kyky imeä valoa suojaamaan kehon elimiä ja kudoksia valovaurioilta. Valon kyky päästä ihmiskudokseen liittyy läheisesti sen aallonpituuteen ja ihokudoksen rakenteeseen. Yleensä mitä lyhyempi aallonpituus, sitä matalampi tunkeutuminen ihoon. Ihokudos imee valoa selvästi selektiivisesti. Esimerkiksi sarveiskerroksen keratinosyytit voivat absorboida suuren määrän lyhytaaltoisia ultraviolettisäteitä (aallonpituus 180-280 nm), ja piikakerroksen piikisolut ja tyvikerroksen melanosyytit absorboivat pitkän aallon ultraviolettisäteitä ( aallonpituus on 320 nm ~ 400 nm). Ihokudos absorboi eri valon aallonpituuksia eri tavalla, ja suurin osa ultraviolettisäteistä absorboituu orvasketeen. Aallonpituuden kasvaessa myös valon tunkeutumisaste muuttuu. Punaisen valokoneen lähellä olevat infrapunasäteet tunkeutuvat ihon syvimpiin kerroksiin, mutta imeytyvät ihoon. Pitkäaaltoinen infrapuna (aallonpituus on 15-400 μm) tunkeutuu erittäin huonosti, ja suurin osa siitä imeytyy orvasketeen.
Yllä oleva on teoreettinen perustaihon analysaattorivoidaan käyttää syvän ihon pigmenttiongelmien havaitsemiseen. Theihon analysaattorikäyttää eri spektrejä (RGB, ristipolarisoitu valo, rinnakkaispolarisoitu valo, UV-valo ja Woodin valo) luomaan eri aallonpituuksia selvittääkseen iho-ongelmia pinnasta syvemmälle kerrokseen, joten ryppyjä, hämähäkkisuonia, suuria huokosia, pintapilkkuja, syvät täplät, pigmentaatio, pigmentaatio, tulehdukset, porfyriinit ja muut iho-ongelmat voidaan havaita ihoanalysaattorilla.
Postitusaika: 12.4.2022
