Normaalilla iholla on kyky imeä valoa suojaamaan kehon elimiä ja kudoksia kevyiltä vaurioilta. Valon kyky päästä ihmisen kudokseen liittyy läheisesti sen aallonpituuteen ja ihokudoksen rakenteeseen. Yleensä mitä lyhyempi aallonpituus, sitä matalampi tunkeutuminen ihoon. Ihokudos imee valoa ilmeisellä selektiivisyydellä. Esimerkiksi keratinosyytit stratum-sarveisummassa voivat absorboida suuren määrän lyhytaaltoaaltoaaltoaalisia ultraviolettisäteitä (aallonpituus on 180 ~ 280 nm), ja spinouskerroksen spinous-solut ja melanosyyttit peruskerroksessa absorboivat pitkäajojen ultraviolettisäteitä (aallonpituus on 320 nM ~ 400nm). Ihokudos imee erilaisia valon aallonpituuksia eri tavalla, ja suurimman osan ultraviolettisäteistä imeytyy orvaskeden avulla. Aallonpituuden kasvaessa myös valon tunkeutumisaste muuttuu. Infrapunasäteet lähellä punaisen valon konetta tunkeutuvat ihon syvimpiin kerroksiin, mutta iho absorboi niitä. Pitkäallon infrapuna (aallonpituus on 15 ~ 400 μm) tunkeutuu erittäin huonosti, ja suurimman osan siitä imeytyy orvaskeus.
Yllä oleva on teoreettinen perusta, ettäihoanalysaattoriVoidaan käyttää syvän ihon pigmentointiongelmien havaitsemiseen. SeihoanalysaattoriKäyttää erilaisia spektrejä (RGB, poikkipolarisoitu valo, rinnakkaispolarisoitunut valo, UV-valo ja puun valo) erilaisten aallonpituuksien luomiseksi ihoongelmien selvittämiseksi pinnasta syvemmälle kerrokseen, joten ryppyjä, hämähäkkien suonet, suuret huokoset, pintapisteet, syvät pisteet, pigmentaatio, pigmentaatio, tulehdukset, porfyriinit ja muut ihoongelmat voivat kaikki havaita ihoanalyaattorilla.
Viestin aika: huhtikuu-12-2022
